Jatkan aiemmin aloittamaani tarinasarjaa mieleenpainuneista hetkistä, jotka koin yhdessä Nuppu-koirulini ja isäni kanssa Porin Reposaarella muutama viikko sitten.
Tämä on osa II.
Tämä on osa II.
Nyt ovat säät muuttuneet jo paljon syksyisemmiksi,
mutta on vielä ihanaa palata tähän aurinkoiseen syyskuiseen viikkoomme.
Olen syntynyt Porissa ja käynyt Reposaarella monen monta kertaa elämäni aikana.
Jostain syystä en ole koskaan käynyt tällä uimarannalla, josta nämä ylimmät kuvani ovat.
Raidallisista uimakopeista tuli ihan mieleen Hanko, hih :-)
Uimaranta tosin oli paljon paljon pienempi kuin Hangossa, eikä näitä edes voi toisiinsa tosissaan verrata. Kunhan juolahti mieleeni.
Päätin mennä tuonne rannalle tulevana kesänä uimaan.
Toinen paikka, jossa en ole koskaan käynyt,
sijaitsi aivan uimarannan vieressä.
Sinne johti rannan parkkipaikalta pieni heinittynyt polku.
Isä tiesi kertoa, että polun päässä sijaitsee kaunis vanha puurakenteinen huvila,
jonka nimi on VILLA LONDON.
Nimi oli niin mahtipontinen, että pakkohan minun oli Nupun kanssa lähteä katsomaan millainen näkymä polun päässä odottaa. Tykkäsin näkemästäni ja aloin heti haaveilemaan sitä omaksi - hih ;-)
Tätä postausta kirjoittaessani kävin tutkimassa mitä huvilasta on kirjoitettu ja löysinkin Satakunnan Kansassa 23.6.2014 olleet jutun siitä. Tässä pieni ote tarinasta:
"Kari Dunderberg ei olisi päätynyt
Reposaaren suuren huvilan Villa Londonin omistajaksi, jos ei olisi
ammatiltaan nuohooja. Hän oli saaressa nuohoamassa vuonna 1986, kun
kuuli kahden henkilön keskustelevan Lontoon-huvilan myynnistä.
– He keskustelivat huhusta, jonka olivat kuulleet. Talo ei ollut vielä missään julkisessa myynnissä, Dunderberg kertoo.Seuraavana päivänä Dunderbergillä sattui olemaan nuohouskeikka Villa Londonissa. Siellä hän kysyi silloiselta omistajalta, Antti Vanhakartanolta, onko juoru totta.–
Tietämättäni tarjosin 5 000 markkaa enemmän kuin edellinen tarjoaja.
Tein tarjouksen puskista, ja sillä perusteella huvila tuli minulle.Nyt noin 30 vuotta Villa Londonissa asunut Dunderberg myy Reposaaren Eteläkärjessä sijaitsevan huvilansa."
Mielenkiintoisa, eikö totta.
Utelias ja rentoutunut mieli pistää poikkeamaan uusissa paikoissa.
Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin Reposaari-seikkailuihin, joita koimme tuolla samaisella syyskuisella viikolla.
Voi hyvin!
Halauksin Riitta & Nuppu
Mielenkiintoisa, eikö totta.
Utelias ja rentoutunut mieli pistää poikkeamaan uusissa paikoissa.
Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin Reposaari-seikkailuihin, joita koimme tuolla samaisella syyskuisella viikolla.
Voi hyvin!
Halauksin Riitta & Nuppu
* * *
Lovely Moments at REPOSAARI
in Finland.
in Finland.
* * * *
Keywords: Reposaari, white, blue, sand, happiness, grateful, summer, Villa London
Ei o totta! Asunko todellakin näin lähellä Hankoa ja Londonia =)
VastaaPoistaUpeat uimakopit ( ja rantsu) ja tuo Villa. Tokihan olen Reposaaressa käynyt..viimeksi kesällä...vaan näköjään paljon on vielä näkemättä. Oi kesä...minne menit...huoh...seuraavaan on vielä aikaa. Tosin syksynlapsena nautin tästäkin ajasta, vaan tokihan tässä mennään kohti..en viitsi sanoa ääneen mitä....
Ihanaa syksyn jatkoa Riitta ja Nuppunen.
Hei Leena, kiva kun kävit taas poikkeamassa ja jätit kommentinkin - kiitos. Syksyinen Reposaari ja Kallo on upeita paikkoja käydä ihailemassa meren pauhua. Mahtavaa, kun et kirjoittanut sitä sanaa, sillä oleellisinta on elää tässä hetkessä ja nauttia kauniista syksystä väreineen. Samoin sinulle Leena. Voi hyvin :-) terkuin Riitta
PoistaNo niin...linjoilla ollaan jälleen :) Kallossa käydään suht usein, se on maadoittumisen paikka. Ihana paikka!
VastaaPoistaOlit jo postannut uudemmankin Reposaari postauksen...olin ajatellut viedä vanhempani tänä syksynä Merimestaan syömään synttäripäiväni johdosta ( pyöreitä parin viikon päästä ;)
Äiti rakasti kalaa...omien sanojensa mukaan oli ihan kalahullu...ja todella näin oli....lähes kaikki osat kalasta maistuivat hänelle.. No, olisi ehkä kannattanut mennä syömään heti silloin, kun ajatus mieleen tuli. Äiti katselee nyt syntymäpäiväsankaria toisaalta, jäi ihana ruokailu kokematta ja sellainen olen, että en usko sinne nyt kykeneväni. Toisaalta ehkä juuri niin pitäisi tehdä! Mutta kun nää mun molemmat miehet ( mies ja isä) ei niin kalasta välitä.
No äidin takia enemmön sinne olisin halunnutkin, olisi ollut varmaan taivaassa mielestään. No, ehkä nyt taivaassaan on kalaa tarjolla yllin kyllin. Jopas ajatukset lentää ;)
Ymmärrän Leena oikein hyvin ajatuksenkulkusi. Yritä vaan rohkeasti mennä paikkoihin, joissa äitisi tulee voimakkaasti mieleen. Se tekee sielulle hyvää. Merimestassa on toki myös muutakin hyvää ruokaa kuin kalaruokaa. Mene vaan miestesi kanssa sinne. Minulle koko Reposaari on sellainen äidille tärkeä paikka. Nyt olen tilanteessa, että haluaisin vuokrata tai ostaa sieltä oman eläkepäivien asunnon 😉
PoistaIhanaa lokakuuta sulle, terkuin Riitta