Aina voi oppia uutta / Lifelong learning

On vaikeaa sanoilla kuvata tunnetta,

joka nykyisin sävyttää arkeani.
Olen onnellinen ja sydämeni on rauhallinen.
Tuntui vähän oudolta kirjoittaa se tähän,
kun niin paljon surua sisältäviä asioita tapahtuu maailmalla.
Päätin kuitenkin uskaltaa tässä omassa pienessä maailmassani tuntea niin.

Nautin päivittäisistä kävelyretkistä luonnon helmassa.
Olen huomannut niiden tekevän minulle hyvää.

Jokaiseen päivään kuuluu ainakin yksi reilun tunnin kävely metsässä koiran kanssa.

Reissussa ollessani puistot ovat lempparipaikkojani kuljeskella.

Jokin aika sitten kävelyretkellä erään niityn reunassa huomasin ison määrän jotain harmaata kasvillisuutta.

Tarkemmin sitä tutkiessani tajusin sen olevan Rentun Ruusun eli maitohorsman,

joka oli kukkien tippumisen jälkeen kuivunut pystyyn.

Istahdin Nuppu-koiramme kanssa viereiselle isolle kivelle ja tutkin varsia tarkemmin.
Taittelin kuivia varsia syliini kotiin vietäväksi.
Ne ovatkin jo näkyneet jo blogissani pinkkiä isoa koria käsittelevässä postauksessa.

Huomasin, että kapeiden sivuille sojottavien "tikkujen" keskellä kulki ura,

jossa oli pieniä pitkulaisia mustia siemeniä.
Suurin osa siemenistä oli jo tippunut, mutta onneksi vielä muutama oli jäljellä.

Tänään siis opin miten horsma lisääntyy :-)

Kotiin tultuamme sijoitin varret puutarhaamme sinkkiämpäriin.
Haen  niitä vielä lisää, jotta saan nipusta tiheämmän ja ehkä sijoitan niihin pienet led-valot tai sitten siirrän ne sisälle luomaan talvista tunnelmaa.
Sitä varten tosin tarvitsen ensin uuden ison virkatun korin,
joten eikun tuumasta toimeen :-)

Ihanaa hämärän hyssyä sinulle ja kiitos, kun käväisit täällä blogissani.

Kohta onkin arvonnan aika,
sillä edellisestä arvonnasta onkin jo päässyt vierähtämään monta kuukautta.