Ihania käsitöitä sinulla taas kerran täällä! Tulin pitkästä aikaa lukemaan blogiasi ja ihastuin noihin joulutoivotuksessa olleisiin sydämiin. Perheemme harrastaa veneilyä ja lapset tekevät innoissaan kaarnalaivoja. Ehkä ensi kesänä minäkin tartun puukkoon ja opettelen vuolemaan sydämiä <3 Kiitos ideasta!
Hei Hanna, ompa kiva kun poikkesit. Ilman muuta liityt kaarnalaivan tekijöiden messiin oman puukon kanssa. Sydänten vuoleminen on todella rentouttavaa puuhaa!
Anteeksi vastaukseni viivästyminen ;-( Viestisi ei mielestäni ollut surullinen vaan koskettava. Ei sinun olisi sitä tarvinnut poistaa. Otan osaa suruusi äitisi poismenon johdosta. Kyllä muistat aivan oikein, käyn Porissa - synnyinkaupungissani - usein. Nykyisin vain isää tapaamassa. Äitini sai viime helmikuussa kotonaan yöllä aivoverenvuodon (liittynee pitkäaikaiseen alzhaimertautiin) ja joutui Porissa sairaalaan vuodepotilaaksi liikunta- ja puhekyvyttömänä. Ajoin siitä asti Espoosta hänen luokseen sairaalaan joka toinen viikonloppu ja samalla pystyin antamaan isälleni kaksi vapaapäivää viikossa sairaalakäynneistä. Se oli rankkaa aikaa, energiavarat hupenivat, mutta isä tarvitsi kaiken tuen jäätyään yksin kotiin. Äiti ei koskaan toipunut ja menehtyi 30.5. Surun otteesta voin täysin yhtyä omaan kokemukseesi. Vanhempani olivat 77 vuotiaita ja olivat aina yhdessä.
Mutta elämä jatkuu ja isä on jo jaksanut ajella välillä luoksemme Espooseen.
Nämä ovat vaikeita asioita kirjoittaa julkisesti blogissa, mutta toisaalta avautuminen on myös terapiaa ja siksi tärkeää. Kiitos vielä kerran kommentistasi ja voimia sinulle.
Halaus myös sinulle. Kiitos pitkästä henk koht sähköpostistasi. Kiva jatkaa tarinointia ja kokemusten vaihtoa sähköpostitse ;-) On tärkeää, että me ihmiset voimme tukea toinen toisiamme. Sinullakin on suuri sydän, voi hyvin.
Hellyttävää♡
VastaaPoistaKiitti, niinhän se on :-)
PoistaIhania käsitöitä sinulla taas kerran täällä! Tulin pitkästä aikaa lukemaan blogiasi ja ihastuin noihin joulutoivotuksessa olleisiin sydämiin. Perheemme harrastaa veneilyä ja lapset tekevät innoissaan kaarnalaivoja. Ehkä ensi kesänä minäkin tartun puukkoon ja opettelen vuolemaan sydämiä <3 Kiitos ideasta!
VastaaPoistat. Hanna
Hei Hanna, ompa kiva kun poikkesit. Ilman muuta liityt kaarnalaivan tekijöiden messiin oman puukon kanssa. Sydänten vuoleminen on todella rentouttavaa puuhaa!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHeippa
PoistaAnteeksi vastaukseni viivästyminen ;-(
Viestisi ei mielestäni ollut surullinen vaan koskettava. Ei sinun olisi sitä tarvinnut poistaa.
Otan osaa suruusi äitisi poismenon johdosta.
Kyllä muistat aivan oikein, käyn Porissa - synnyinkaupungissani - usein. Nykyisin vain isää tapaamassa. Äitini sai viime helmikuussa kotonaan yöllä aivoverenvuodon (liittynee pitkäaikaiseen alzhaimertautiin) ja joutui Porissa sairaalaan vuodepotilaaksi liikunta- ja puhekyvyttömänä. Ajoin siitä asti Espoosta hänen luokseen sairaalaan joka toinen viikonloppu ja samalla pystyin antamaan isälleni kaksi vapaapäivää viikossa sairaalakäynneistä. Se oli rankkaa aikaa, energiavarat hupenivat, mutta isä tarvitsi kaiken tuen jäätyään yksin kotiin. Äiti ei koskaan toipunut ja menehtyi 30.5. Surun otteesta voin täysin yhtyä omaan kokemukseesi. Vanhempani olivat 77 vuotiaita ja olivat aina yhdessä.
Mutta elämä jatkuu ja isä on jo jaksanut ajella välillä luoksemme Espooseen.
Nämä ovat vaikeita asioita kirjoittaa julkisesti blogissa, mutta toisaalta avautuminen on myös terapiaa ja siksi tärkeää. Kiitos vielä kerran kommentistasi ja voimia sinulle.
Riitta lähetti iPadista
IHANA KUVA <3!!!!
VastaaPoistaKiitti ;-)
PoistaRiitta, kiitos ♡
VastaaPoistaHalaus sinulle.
Hätäilin kommenttini kanssa, ajattelin sen olleen jotenkin asiaton...voi minua:)
Lähetin sinulle postia.
Halaus myös sinulle. Kiitos pitkästä henk koht sähköpostistasi. Kiva jatkaa tarinointia ja kokemusten vaihtoa sähköpostitse ;-) On tärkeää, että me ihmiset voimme tukea toinen toisiamme. Sinullakin on suuri sydän, voi hyvin.
Poista