Pyhäinpäivän rauhallisuus

Ehdimpäs vielä tämän kuun puolella kirjoittelemaan kuulumisia.

Viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista kivaa, uutta ja mielenkiintoista.

Olen napsinut kuvia ja kirjoitellut postausotsikoita muistiin,

mutta varsinaiseen tekstin tuottamiseen en ole vielä ryhtynyt.

Tänään on aika rauhoittua kotona.

Tänään vietätään Pyhäinpäivää.

Meillä se aloitettiin rauhallisella aamiaisella kynttilöitä poltellen.

Ulkona on vielä hämärää ja sisällä tunnelmallista.

Äidin vanhan posliinisen bambin pinnoille liekin loiste heijastuu kauniisti. 

Raikas Aloe vera mehukin suorastaan hehkuu kynttilän valossa

ja kutsuu nauttimaan sen persikkaisesta mausta.

Päivällä nautimme puuhastelusta puutarhassa ja osallistumisesta taloyhtiömme pihatalkoisiin.  

Lopputulokseen olemme tyytyväisiä.

Illalla käyn Olarin kirkon uurnalehdossa sytyttämässä muistokynttilän 

äidin ja muiden rakkaiden muistolle.

Läheisteni haudat ovat Porissa. 

Niille käyn viemässä kynttilät isäinpäivänä yhdessä isän kanssa.

Hautausmaalla kävely pimeällä lukuisten kynttilöiden ja lyhtyjen palaessa on mielestäni mieltä rauhoittavaa ja se tuo tyyneyttä sekä kiitollisuutta sydämeen.

Voi hyvin,

halauksin

Riitta

DIY Käpykranssi / DIY Pine cone wreath

Rakastan kaikenlaista käsillä tekemistä.

Rakastan luonnossa samoilua.

Jokaiselta retkeltä minulla on jotain kotiintuomista,

useimmiten kädessä, sylissä tai taskuissa.

Toisessa kädessä on lähes poikkeuksetta koiran talutin.

Toisinaan muistan metsäretkille ottaa mukaani pienen kangaskassin tai repun,

johon on näppärä kerätä pieniä luonnosta löytyviä aarteita,

esim käpyjä, sammalta, varpuja, oksia, kaarnaa.

(samalla otan talteen toisten jättämät mahdolliset lasinsirpaleet, tyhjät tölkit, karkkipaperit jne).

Kesän ja syksyn aikana olen viettänyt paljon onnellisia hetkiä isäni kesäpaikassa Reposaaressa.

Siellä on paljon kallioilla kasvavia kippuraisia mäntyjä,

joista on vuosien saatossa pudonnut paljon käpyjä.

Ne ovat erilaisia kuin täällä kotona Espoon metsissä.

Ne ovat nimittäin harmaantuneet kauniisti tuulessa, sateessa ja auringossa.

 

Käsityöryhmissä on viimeaikoina esiintynyt vinkkejä käpyjen valkaisemiseen kloriitissa.
Itse en ole valkaisua kokeillut.

Tämän askartelemani kranssin harmaat kävyt ovat siis luonnollisia eikä käsiteltyjä.
Kranssin pohjan olen kieputtanut villiviiniköynnöksestä jo keväällä.
Se oli tässä vaiheessa jo hyvin kuivunut muotoonsa ja siihen oli suhteellisen helppo kiinnittää kuumaliimapistoolin avulla kävyt paikoilleen.

Tämän kranssin käpyjen liimaamisen aloitin isoilla ruskeilla kävyillä ja kiinnitin ne keskelle kranssia ympyräksi.
Sen jälkeen liimasin sisäreunan kävyt ja viimeiseksi ulkoreunan.
Sinne tänne jäi pieniä koloja ja niihin liimasin viimeiseksi pienimmät kävyt.
Kaiken kruunaa vielä muutama puolukan lehti ja marja.
Valmiin kranssin halkaisijaa en huomannut mitata,
mutta tekovaiheen kuvasta sen voi suunnilleen arvioida,

Liimapuikkoja kului yllättävän paljon ja niitä pitääkin käydä ostamassa lisää.
Käpyjä minulla riittää vielä moneen askarteluun.

Tämä kranssi koristaa vaakatasossa nyt äitini hautaa Porissa ja
sen keskellä palaa iltaisin isäni sytyttämä kynttilä.

Käpykranssien tekeminen on kivaa puuhaa.
Kranssi on  todella kaunis myös ulko-ovessa toivottamassa kaikki tervetulleiksi kotiin.
Kokeile sinäkin, onnistut varmasti  :-)

Haleja
Riitta

Kulissien takana / Behind the scene of turquoise

Tämä suloinen turkoosi iso kori on kohta valmis.

Kahvat vielä puuttuvat ja nahkainen Nuppu Home -tuotemerkki on vielä kiinnittämättä.

Tuotemerkin olen tehnyt itse polttamalla kirjaimet kuumalla kolvilla vanhaan huonekalunahkaan.

Tämän lelujen säilytykseen tarkoitetun virkatun korin 

halkaisija 30 cm ja korkeus 30 cm (ilman kahvoja)

Yllä vähän toisenlaisia kuvia todellisuudesta.

Tätä karua taustatyötä ei yleensä kässäblogeissa näytetä.

Hankin kuteet virkkauksiini lähes poikkeuksetta vyyhteinä suoraan mattokutomoista.

Vyyhdistä ei pysty suoraan virkkaamaan, vaan kude on ensin kerittävä keräksi (tai siis ainakin minä teen aina niin).

Yleisimmin kerin kuteen ulkona puutarhassamme ja samalla heittelen palloa Nuppu - koirulilleni (tuossa se nytkin pallonsa kanssa pötköttää odottamassa koska lopetan hommani). Ulkona siksi, että tämä työvaihe on kaikkien pölyisin.

Näin solmussa minulla ei vielä koskaan ole vyyhti ollut. Logistiikka on usein moniportainen ja vyyhdit pääsevät sotkeutumaan. Kuteissa on myös harmillisen usein solmuja, jotka aina kerimisen yhteydessä avaan. Virkkauksen yhteydessä sitten ompelen päät käsin yhteen, jolloin korin pinnasta tulee kaunis ja laadukas.

Turkoosi on kaunis väri ja piristää kivasti muuten ehkä neutraalin kodin sisustusta.

Tämän korin virkkasin nro 5 virkkuukoukulla, jolloin seinämästä tuli taas Nuppu Home -tapaan "peltimäisen" kova ja kori pysyy hyvin pystyssä.

Kädenjälkeni on tasaista ja työ edistyy melko hitaasti. 

Koska kuteet eivät koskaan vyyhdeissä ole alusta loppuun täysin saman paksuista, näkyy silmukoissa ja kerroksissa hieman eroja, välillä on isompia ja välillä pienempiä reikiä. Toisaalta juuri se on käsityölle omaleimaista ja jokainen Nuppu Home -tuote onkin tästä syystä aina uniikki. Kahta täysin samanlaista tuotetta ei synny, vaikka usein tilaustyönä teenkin useamman "samanlaisen" kappaleen.

Villasukkakuvassa kori on ylösalaisin ja silti pohja pysyy täysin vaakasuorassa :-)

Käsitöiden tekemisen iloa sinullekin ja hyvää loppuviikkoa.

Halauksin

Riitta

* * * *

You don't usually see behind the scene of craftswoman and artisan.

Here you can see some of the valuable prework of crocheting.

Have a nice day :-)

* * * *

Keywords: crochet, turquoise, crochet basket, toy basket, beautiful, handmade, decoration, high quality, style, design, Nuppu Home

Nyt niitä taas saa - rustiikkisia kaarnasydämiä

Kauniit aurinkoiset syyspäivät ovat mahdollistaneet näiden synnyn.

Olen vuoden mittaan kerännyt talteen jokaisen eteeni tulleen maahan pudonneen kaarnan palan.

Niille varaamani puulaatikko tuli täyteen.

Oli aika ottaa esille pojaltani lahjaksi saatu kaunis puukko
ja istua ulos aurinkoon veistelemään.

Pikkuhiljaa kaarnasydänten joukko kasvaa ja voin koristella niillä mm
kransseja
koreja
sitoa nauhaksi seinälle tai ikkunaan
kiinnittää lahjapakettien päälle
laittaa esille pöydälle
jne

Niistä tulee riittämään sinullekin.
Kaiverran niihin vielä pienet reiät kiinnitysnauhaa varten.
Kaarnasydänten korkeudet vaihtelevat 5 -10 cm välillä.
Jokainen on uniikki yksilönsä, eikä toista samanlaista ole.
Tilaa omasi haluamassasi koossa Makers Marketista,
jonne lisäilen niitä ensi viikolla.

Kaarnan veistely on muuten yksi rentouttavimmista puuhista mitä tiedän.
Kun lapseni olivat pieniä, veistelimme kesäisin yhdessä kaarnalaivoja.
Niitä on meillä esillä vieläkin ja miten hyvälle tuulelle niiden katselemisesta tuleekaan.
Paljon paljon ihania muistoja tulvii mieleen ja hymy viipyilee kasvoilla.
Kokeile sinäkin - varmasti tykkäät puuhasta.

Ihania aurinkoisia lokakuun päiviä kaikille ihanaisille.
Halauksin
Riitta

* * * *

Now they are ready.

A lot of handmade hewn bark heart.

Get yourself your own:-)

* * * *

Keywords: bark hearts, handmade, hewn, hew out, rustic, happiness, gift, autumn, decoration, love

Vihreää ja punaista / Green and red - enjoy

Meillä on ollut ilo nauttia oman puutarhan satoa koko kesän ja syksyn.

Erityisen tyytyväisiä olemme tomaattisatoomme.

Punaisia eri kokoisia ja muotoisia syötäviä palleroita olemme pitäneet keittiön pöydällä esillä sitä mukaan, kun ne ovat kypsyneet.
(Eikö olekin ihana tuo pieni kaurispatsas. Se on isoäitini ja kulkeutunut äitini kautta minulle. 
Valmistaja Kupittaan Savi joskus 1900-luvun alussa. Rakastan sitä.)

Suurimman osan olemme popsineet sellaisenaan - nam.

Osa on löytänyt tiensä salaatteihin ja pastakastikkeisiin.

Meillä ei ole kasvihuonetta, 

vaan kasvatamme tomaatit ihan taivasalla puutahassamme.

Mieheni kokosi vanhoista  kuormalavoista tasanteen,

johon saimme tukevasti sijoitetuksi Biolan ison kastelualtaan.

Sen päällä on iso Biolan 70 l kasvusäkki.

Heinäseipäistä teimme telineet, joihin olen naruilla kiinnittänyt tomaattiköynnökset.

Naruja pitää vähän lisäillä ja muutella sitä mukaan, kun taimet kasvoivat pituutta. 

Tämä on meillä jo kolmas vuosi, kun kasvatamme tomaatteja tällä tavoin.

Kahtena edellisenä vuonna söimme omia tomaatteja vielä joulukuussakin.

Tänä vuonna säät eivät suosineet tomaatinviljelijää.

Muutama viikko sitten hallan ja yöpakkasten alettua korjasin koko sadon talteen.

Suurin osa tomaateista oli tuolloin kasvanut jo tosi isoiksi,

mutta ne olivat vielä aivan vihreitä eli täysin raakoja.

Asettelin kaikki vihreät tomaatit ilmavasti vateihin ja vien ne kypsymään varastoomme, jossa on iso ikkuna. Jännitimme kovasti kypsyvätkö ne ikinä syömiskelpoisiksi.

Niin se vaan ikkunasta sisään paistanut aurinko kypsytti jokaikisen tomaatin.

Maussakaan ei mielestämme ollut mitään vikaa.

Kuoresta tuli ehkä aavistuksen paksumpi kuin avomaalla auringossa kasvaneilla tomaateilla.

Kokeile sinäkin ensi kesänä, suosittelen :-)

Onnistuu hyvin myös parvekkeella tällä samalla systeemillä.

Ihania aurinkoisia päiviä vielä tulossa monen monta tänä syksynä.

Muistetaan nauttia ulkoilemisesta kauniissa värikylläisessä luonnossa.

Haleja

Riitta

Valepalmikko / Knitted wool sock

Olen tyytyväinen, 

kun kaksi viikkoa sitten osallistuin tapahtumaan turvapaikanhakijoiden auttamiseksi:

#neulotaanparempimaailma 

 

Paikalla tuossa tapahtumassa oli kymmeniä neulojia. 

Sain siellä hyviä neuvoja ja käytännön vinkkejä villasukan kantapäätän kutomiseen ja nyt minusta tuntuu, että niksit vihdoinkin jäivät pysyvästi muistiin. Paikkana oli Helsingin Lankamaailma Oulunkylässä.

Tässä pieni videonpätkä tapahtumasta: * klick * 

Bongaatko meikäläisen siitä?

Olen ollut kerran ennenkin kantapää-kurssilla, muutama vuosi sitten Snurressa, mutta ei jäänyt silloin mieleen. 

Syy on varmaan siinä, että teen sukkia vain noin yhdet vuodessa, mutta nyt oikein innostuin.

 

Sukkien langaksi  saimme Lankamaailmasta kaksi 50g kerää konepestävää  Viking VILMA lankaa (75% villa ja 25% polyamidi). Vastaa lähinnä Novitan Nalle-lankaa.

Valitsin harmaan (väri 605) ja mustan (väri 608) ja halusin tehdä villasukat miespuoliselle turvapaikanhakijalle.

Käytin ekaa kertaa uusia Addi Colibri sukkapuikkoja (20 cm / 3 mm), jotka on tarkoitettu erilaisten pitsikuvioiden neulomiseen. Puikoissa lukee "Lace & Basic". Ne ovat muotoiltu siten, että puikon toinen pää on terävämpi kuin toinen. Tämän ensimmäisen kokeilun jälkeen täytyy sanoa, että tykkäsin. Tykkäsin myös puikkojen kivoista väreistä ja tuntumasta. Hankin omat puikkoni Porista täältä: * LAVIKKO *

Syttyi kuulkaas oikein kipinä neulomiseen ja miten rentouttavalta puikkojen kilistely tuntuukaan.

Haluaisin neuloa lisää sukkia, pehmeän Skappel-neuleen itselleni, suloisia kynsikkäitä, lämpöisiä tumppuja, sohvalle tyynynpäällisiä ja vaikka mitä.

Innostuin myös vierustoverin virkkaamasta kässäpussukasta niin paljon, että vastaavan virkkaaminen meni myös työjonoon, Huoh 😉

Katsotaan mitä saan aikaan.

Mutta ensin nämä miesten sukat. Mallin kehittelin itse, kun sain neuletapaamisessa ystävälliseltä kanssaneulojalta opastusta kuinka valepalmikko tehdään näppärällä tavalla. Tässä vasta alkua, mutta tykkään tykkään tykkään.

Näissä kuvissa näkyy myös välähdys seuraavasta virkkaustyöstä, joka jo miltei valmis :-)

Jääthän seuraamaan mitä siitä syntyi.

Aurinkoisia lokakuun hyvän mielen päiviä sinulle ihanainen.

Kohtapuolin kertoilen myös uutisia siitä mitä ihanaa minulle on kässärintaman ulkopuolella tapahtunut :-)

Keywords: wool sock, black, grey, handmade, knitting, sock, stocking, winter, warm up, Nuppu Home

Luumu hyppäsi virkkuukoukulta

Syskyn kauniiden värien innoittamana otin esille materiaalivarastostani laatikon,
johon olen valmiiksi kerinyt kotimaisia trikookuteita inspiraatiota odottamaan.

Näiden kuteiden värinä on liila, lila, luumu, violetti tai ametisti...

En oikeastaan tiedä mikä on oikea sana kuvaamaan mitäkin sävyä.

Joka tapauksessa luumu on yksi tämän syksyn trendisävyistä,
mikäli eri messuista julkaistuihin kosteisiin on uskomista.

Tästä vaalean luumun sävystä syntyi uusi ihanan suloinen koiran peti.

Materiaalina on taasen kotimainen trikookude.

 Virkkuukoukkuna käytin nro 4,5 eli tiivistä jälkeä syntyi.
Kudetta tähän kului 1,5 kg. 

Tämän pedin halkaisija on 40 cm ja seinämän korkeus on suorana 30 cm.
Koiraa varten se taitetaan kaksinkerroin (minä taitan reunan aina ulospäin) eli reunan korkeudeksi tulee taitettuna 15 cm.

Kun seinämä on taitettuna, tulee sen yläreunasta leveä ja pehmeästi kaartuva.

Kun reunan pitää suorana pystyssä (kuten näissä kuvissa),
voi tämän kokoista koria käyttää moneen eri tarkoitukseen.
Virkkausjälkeni on niin tiivistä, että reuna pysyy tosi hyvin pystyssä suoranakin.

Kuvissa on korin sisällä vuosikymmeniä vanha paksu ja pehmoinen villashaali,

jonka olen perinyt äidiltäni  - tykkään tykkään.

Miten kauniita liilan eri sävyt ovatkaan ja etenkin näin syksyllä ne miellyttävät silmää.
Tykkäätkö sinäkin?

Kiitos kaikista ihanista kommenteista edellisiin postauksiin.

Kiitos, kun pysyt mukana seuraamassa.

Sydämellisesti tervetuloa kaikki uudet lukijat :
Hanna
Petra K
Rosanna
Tepazu
Pinja Rinne

* * * *

I crocheted a big lilac basket (diameter 40 cm, height 30 cm) for a dog.

He is Australian terrier.
You can do it also by yourself, it isn't difficult.

* * * * 

Keywords: crochet basket, crochet dog bed, pet bed, handmade, cotton, violet, plum, lilac, purple, amethystine, happiness, Australian terrier